Kohtaa vai ei kohtaa?

Kohtaanto-ongelma on kotoperäinen riesa, joka riepottaa suomalaisen yhteiskunnan ydintä. Samaan aikaan kun maassa on liikaa työttömiä, on meillä myös avoimia työpaikkoja, joihin kukaan ei hae. Viimeaikainen avoimien työpaikkojen määrän kasvu ei ole alentanut työttömyyttä kovin voimakkaasti, vaikka maalaisjärki niin olettaisi. Kaupunkijärki tietää, mistä kenkä (ainakin osittain) puristaa: moni avoimista työpaikoista vaatii sellaista osaamista, jota jokamiesluokasta ei aivan hevin löydy.

Kun esimerkiksi ohjelmistokehittäjiä saa hakea kissojen ja koirien kanssa, tilanne on huolestuttava, koska digitalisaatio tarvitsee koodaajia konehuoneeseen jo melko lailla toimialasta riippumatta. Alan koulutuksessa on kuitenkin koko liuta pullankauloja ja niin monet yritykset ovat ottaneet asiakseen kouluttaa itse tarvitsemansa koodarivelhot. Tälle trendille voi hyvin ennustaa jatkoa.

Tässä lehdessä pohditaan, voisiko nopeutettu oppiminen (Accelerated Learning) auttaa kohtaanto-ongelman selättämisessä. Se vanha malli, jossa alanvaihtaja uudelleen kouluttautuu viettämällä muutaman vuoden oppilaitoksessa, vaikuttaa monen silmissä tehottomalta ja aikansaeläneeltä. Yhdysvalloissa menestystarinaksi puhjennut Accelarated Learning tarjoaa henkilölle tiiviin starttipaketin, jolla saa jalan oven väliin – ja loput tarvittavista taidoista opitaan ns. sorvin ääressä.

Mutta mietitään vielä hetki niitä syitä kohtaanto-ongelman taustalla. Ainakin alueellisen liikkuvuuden puute, heikot kannustimet työn vastaanottamiseen, kysyttyjen taitojen ja työvoiman taitojen kohtaamattomuus sekä huonosti toimiva aktiivinen työvoimapolitiikka ovat kaikki ahkerasti siteerattuja taustapiruja pirulliselle ongelmalle.

Kohtaanto-ongelmat ovat pulma myös tutkijoille, koska niiden analysointiin liittyy monenlaisia haasteita. Ensinnäkin kohtaanto-ongelmat ovat usein suhdanneluonteisia ja siten melko lyhytaikaisia. Vastaavasti rakenteellisten kohtaanto-ongelmien erottelu suhdanneluonteisista ongelmista on vaikeaa.

Toisekseen kohtaanto-ongelmia on joka lähtöön ja niiden mittaaminen empiirisesti on erittäin haastavaa. Tutkimustulosten valossa erityisesti näyttö osaamispuutteista osaavan työvoiman saatavuusongelmiin liittyen on toistaiseksi vähäistä.

Tätä teemaa mietitään myös EU-tasolla. Esimerkiksi Euroopan komission mukaan kohtaanto-ongelmia pahentaa pitkäaikaistyöttömyys, mutta aktiivisen työvoimapolitiikan panostuksilla tuota tuskaa voidaan lieventää.

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun laatimassa viimevuotisessa tutkimuksessa todetaan, että yhtäaikainen pula työpaikoista ja työntekijöistä on ensisijaisesti suurten kasvukeskusten ongelma. Tutkimuksessa havaittiin myös, että työttömän työnhakijan työllistymisestä saama taloudellinen hyöty on heikentynyt finanssikriisin jälkeen.

Laajan tutkimuksen mukaan ongelmat avointen työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden kohtaannossa liittyvät ensisijaisesti Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Seinäjoen seutukuntien työmarkkinoiden toimintaan. Näissä seutukunnissa avointen työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut yhtäaikaisesti ja yhtäjaksoisesti vuosina 2013–2016. Maan muissa 63 seutukunnassa työttömyys on noussut ilman merkittäviä muutoksia avoimien työpaikkojen määrässä tai niiden osuudessa.

Tutkimuksessa todetaan, että alueellista ja ammatillista liikkuvuutta sekä työn etsintää tehostavat työvoimapoliittiset toimet on perusteltua kohdistaa suuriin seutukuntiin.

Muilla alueilla taas on perusteltua lisätä työvoiman kysyntää tukevia toimenpiteitä.

Myös työvoiman tarjonnan taloudellisia kannusteita on syytä vahvistaa. Koska pitkittyvä työttömyys lisää riskiä siirtyä työvoiman tarjonnan ulkopuolelle, pitkäaikaistyöttömyyttä kannattaa karsia kaikin mahdollisin keinoin.

Petri Charpentier

Mitä mieltä olit artikkelista?

Seuraa HR viesti




Seuraa HR viesti
Facebook, seuraa LinkedIN, seuraa
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prometalli »     proresto »     seatec »