Hyvinvointi
Johtaminen (etätyö)
Työaika (työajan seuranta)

Työ- ja vapaa-ajan rajaaminen

Ei se ollut helppoa ennenkään, mutta nyt se on entistäkin haastavampaa. Nimittäin työn ja vapaa-ajan välinen rajanveto. Kun kotimme on työpaikkamme, työaikaa voi olla vaikea hahmottaa. Etätyö on kuitenkin yhtä lailla työaikaa, tehtiinpä sitä miten pienissä osissa tahansa.

Joustamattomat toimistotyöajat ovat historiaa. Nyt töitä tehdään silloin, kun itselle sopii. Tämä voi kuitenkin johtaa tilanteeseen, jossa olemme ikään kuin jatkuvasti töissä.

Tasapainon ylläpitäminen elämän eri osa-alueilla kuitenkin kannattaa, sillä se hyödyttää mielenterveyttämme kokonaisvaltaisesti. EU-parlamentti on jopa todennut päätöslauselmassaan, että työstä irrottautuminen on jokaisen perusoikeus.

Kysymys kuuluukin, miten tämä luonnistuu nykypäivän pirstaloituneessa etätyöelämässä?

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen sanoo, että työn ja vapaa-ajan väliset rajat luovat pohjan psyykkiselle hyvinvoinnille, kun aikaa jää myös sosiaalisille suhteille, unelle ja unelmoinnille.
KUVA: JUHA TUOMI

Rajat ovat (itse)rakkautta

Työ on monelle elintärkeä osa identiteettiä. Sen ei kuitenkaan tulisi viedä kohtuuttomasti tilaa. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen toteaa, että työ voi silloin muuttua kuormaksi, jota ihminen ei jaksa kantaa.

”Työn ja vapaa-ajan väliset rajat luovat pohjan psyykkiselle hyvinvoinnille, kun aikaa jää myös sosiaalisille suhteille, unelle ja unelmoinnille”, hän kuvailee.

Rajojen asettaminen on tärkeää, sillä niiden tehtävänä on Väänäsen mukaan suojata yksilöä ja tasapainottaa elämää. Rajattomuus taas voi johtaa tasapainottomuuteen, jolloin työ ja muu elämä ovat vaarassa ajautua kriisiin.

”Jos suojaa ei ole, seurauksena voi olla vakava ylikuormitus ja uupuminen. Siksi rajojen tietoinen pohdinta ja järjestely on tärkeää.”

Rajojen asettaminen voi kuitenkin tuntua haastavalta hektisessä arjessa, jossa töitä tehdään vaihtelevalla intensiteetillä. Silloin on hyvä muistaa, että rajat eivät tarkoita joustamattomuutta.

”Rajojen olisi oltava riittävän selkeät, mutta se ei tarkoita, että niiden tulisi olla täysin läpäisemättömät. Esimerkiksi asiantuntijatyössä tietty joustonvara on järkevä kaikkien osapuolten edun kannalta”, Väänänen toteaa.

Tasapainottelua

Oman haasteensa asettaa se, että tasapaino tarkoittaa jokaiselle hieman eri asiaa. Miten se siis pitäisi määritellä?

”Työajan ja vapaa-ajan välinen tasapaino on tila, jossa elämän tärkeät osa-alueet ovat sopusoinnussa keskenään ja tuottavat psyykelle hyvinvointia”, Väänänen muotoilee.

Hän kuitenkin korostaa, että tasapaino ei ole staattinen olotila. Se vaatii jatkuvaa säätelyä.

Täydellisyyden sijaan voikin olla parempi omaksua elämäntapa, jossa työ ja vapaa-aika tasapainottuvat joustavasti ja itselle sopivalla tavalla, esimerkiksi työkuormasta tai elämäntilanteesta riippuen.

Lisätukea antaa vuonna 2020 voimaan tullut työaikalaki, joka mahdollistaa nk. joustotyömallista sopimisen. Siinä työntekijä voi itse vaikuttaa työn tekemiseen ja sen ajankohtaan melko itsenäisesti.

Työajanseuranta työkykyjohtamisen välineenä

Työn ja vapaa-ajan välisessä rajanvedossa korostuvat erityisesti työhön kulutetun ajan ymmärtäminen ja rajaaminen. Työajanseuranta ei siis ole yksinomaan työaikalainsäädännön vaatima pakollinen paha.

Henkilöstöhallintoalan ohjelmistoyritys Nepton Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kivistö näkeekin työajanseurannan ja sen tuottaman datan työkykyjohtamisen apuvälineenä.

”Jos suunniteltu työaika ei riitä työn tekemiseen, data tekee tämän näkyväksi. Silloin työn tekemisen kriteereitä tai toimintaympäristöä voi muokata saatujen tietojen perusteella.”

Neptonin kerääminen tietojen perusteella työmäärät ja -paineet ovat nousseet vuonna 2021.

Nepton Oy:n toimitusjohtaja Jukka Kivistö näkee työajanseurannan ja sen tuottaman datan työkykyjohtamisen apuvälineenä.
KUVA: NEPTON OY

”Työhön käytetään aikaa noin 5 % aiempaa enemmän. Samaan aikaan työntekijät kokevat suoriutuvansa työstään entistä huonommin. Tämä on huolestuttava trendi, johon tulisi puuttua ajoissa”, Kivistö toteaa.

Raameja ja itsensä johtamista

Työaikaseuranta voi tukea myös työntekijän itseohjautuvuutta.

Työaikaratkaisuihin erikoistuneen JotBar Solutions Oy:n toimitusjohtaja Krister Juselius sanoo, että työajanseurannan sisään- ja ulosleimaukset voivat auttaa raamittamaan työpäivää ja pyhittämään aikaa muullekin kuin työlle.

”Työn ja vapaa-ajan onnistunut erottaminen edellyttää, että työmäärä pysyy kohtuudessa. Työajanseuranta tukee tätä tavoitetta”, hän sanoo.

Pelkkä seuranta ei kuitenkaan riitä. Juselius toteaakin, että työn sisällön selvittäminen ja mittaaminen ovat vähintään yhtä tärkeitä.

”On olennaista seurata, mihin työtunteja käytetään. Tämä antaa työntekijälle mahdollisuuden pohtia työpanostaan ja tarvittaessa kehittää sitä. Se luo myös turvallisuuden tunnetta, kun tietää mitä päivän aikana tuli tehtyä”, hän toteaa.

Sekä Juselius että Kivistö ovat havainneet, että asiakaskokemusten perusteella työntekijöillä on yksi yleinen huolenaihe: se, että he eivät tee tarpeeksi.

Työaikakirjanpito voi hälventää tätä pelkoa. Kun työntekijä näkee konkreettisesti, että työtunteja on kertynyt riittävästi, työpäivä on helpompi päättää. Ulosleimaus voi myös toimia siirtymäriittinä vapaa-ajalle.

JotBar Solutions Oy:n toimitusjohtaja Krister Juselius sanoo, että työajanseurannan sisään- ja ulosleimaukset voivat auttaa raamittamaan työpäivää ja pyhittämään aikaa muullekin kuin työlle.
KUVA: JOTBAR SOLUTIONS OY

Kahden kauppa

Myös työnantajan on tuettava työstä irrottautumista. Vapaaajan viettoon on hankala rauhoittua, jos esihenkilön sähköpostit vaativat aina välitöntä reagointia.

vaativat aina välitöntä reagointia. ”Työnantajan ja työntekijän on ymmärrettävä työn ja vapaa-ajan erottamista tukevat käytännöt ja pelisäännöt samalla tavalla”, Jukka Kivistö toteaa.

Hänen mukaansa työnantajan on oltava hereillä ja huolehdittava tilanteen ratkaisemisesta, mikäli työntekijä vaikuttaa kuormittuvan.

”Työnantajan on jo lain mukaan tarkkailtava työntekoa ja tarvittaessa myös puututtava siihen. Meillä valvotaan tarkasti sitä, että työmäärä ja työaika pysyvät kohtuullisella tasolla”, Kivistö kertoo.

Myös Ari Väänänen painottaa työnantajan roolin tärkeyttä. Hänen mukaansa yksilökeskeisessä hyvinvointiajattelussa esimiestyö ja työn laajempi organisointi voivat jäädä liian vähälle huomiolle.

”Ennakoivassa työkykyjohtamisessa työntekijällä on tärkeä rooli töidensä järjestelyssä ja suunnittelussa. Asiantuntijatehtävien lisääntyminen on korostanut tätä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että työkykyvastuu valuisi vain työntekijälle itselleen.”

Muutakin kuin työtä

Vaikka työ olisi kuinka mukavaa, on siitä syytä päästää välillä irti. Tätä painottaa myös Krister Juselius.

”Modernin etätyön hyvä puoli on siinä, että työn sisältö korostuu – ei se, oletko tiettyyn kellonaikaan koneella. Lisäksi pitää muistaa, että on muutakin elämää kuin pelkkä työ.”

Juseliuksen mukaan työnantaja voi tukea työstä irtautumista esimerkiksi järjestämällä työn ulkopuolisia kohtaamisia.

”Tämä on mahdollista myös etätöiden aikakautena – meillä on jokin aika sitten tutustuttu mindfulnessin saloihin.”

Entä miten yrittäjä itse pitää huolta työajoistaan?

”Yrittäjänä on tavallaan aina töissä, mutta kyllä se läppäri pysyy tarvittaessa kiinni pidemmänkin aikaa. Kaikki on aina järjestettävissä”, Juselius päättää.

Siispä työvälineet kiinni ja hyvinvointia kultivoimaan!

Teksti: Vanessa Törnbom