mainos_401

Hyvinvointi

Kaikki järjestyy - puhutaan toivon kieltä

artikkelikuva: Kaikki järjestyy - puhutaan toivon kieltä

Maailmamme on mullistunut koronapandemian vuoksi. Se on synnyttänyt työelämään paradoksin. Etätyötä tekevät kärsivät sosiaalisesta eristyneisyydestä. Lähityötä tekevät taas pelkäävät henkensä puolesta kohdatessaan asiakkaita ja kuormittuvat paljosta työstä erilaisten eristystoimien vuoksi. Pohdin tässä, miten helpottaa paineita juuri nyt eikä odottaa parempaa aikaa.

Koronapandemia on lisännyt negatiivisen stressin kokemusta monilla aloilla niin etä- kuin lähityössäkin, joskin eri syistä. Stressihän on kehon luonnollinen ja automaattinen reaktio työn haasteisiin. Se auttaa meitä ponnistelemaan ja saamaan jotain aikaan. Stressi muuttuu ongelmalliseksi silloin, jos tilanne ei helpotu ja työntekijä ei pääse palautumaan paineesta.

Negatiivinen stressi voi aiheutua työn liiasta kuormittavuudesta tai ikävystymisestä. Yleisin pitkäkestoisen stressin syy on tähän asti ollut työn kuormittavuus kiireen, määrän, vaikuttamismahdollisuuksien puuttumisen tai yhteistyönongelmien vuoksi.

Olen ennen pandemiaa harvoin kohdannut tylsyyden rasittamia henkilöitä. Toki mieleen muistuu yksi esimiesten koulutustilaisuus, jossa eräs insinööri kertoi hämillään, ettei hänellä ole järkevää tekemistä. Johtaja oli mukana ja lupasi järjestää töitä.

Nyt tilanne on toinen. Yli miljoona suomalaista on miltei vuoden tehnyt etätöitä kotoaan käsin. Aluksi se tuntui mukavalta ja tehokkaaltakin, koska aikaa säästyi työmatkoilta. Tylsistyminen on kuitenkin lisääntynyt koronaa edeltävään aikaan nähden Miten Suomi voi -tutkimuksen mukaan (Työterveyslaitos 2021). Erityisen huolestuttavaa tässä on, että nuorilla apatia on kasvanut kaikkein eniten, mutta he kärsivät myös vanhempia runsaammin työuupumuksesta ja työnimun puutteesta.

Jos etätyössä ikävystytään, niin lähityössä vaivaa työn kuormittavuus, joka on kasvanut työvoiman vajauksen, mutta erityisesti tilanteen epävarmuuden aiheuttamien huolten vuoksi. Monella asiakastyötä tekevällä on sairastumisriski, mutta muun muassa majoitus-ja ravintola- sekä tapahtumaaloilla kannetaan huolta myös toimeentulosta. Yrittäjistä peräti 40 % kokee pitkittynyttä ja haitallista stressiä melko tai erittäin paljon.

Näkökulman vaihdokseen hyvä hetki

Voimme vähentää pitkäkestoisen negatiivisen stressin syntymistä ja muuttumista uupumukseksi samoilla keinoilla kuin työhyvinvoinnin kehittämisessä: hyvällä johtamisella, yhteishengellä, työn vaikuttamismahdollisuuksilla ja osaamisen kasvattamisella. Poikkeusoloista ei kuitenkaan selvitä vanhoilla ajattelutavoilla.

On hyvä muistaa, että erityisesti hätätilanteet tuovat ihmisen parhaat puolet esiin. Rutger Bregman toteaa kirjassaan Hyvän historia: ”En tunne toista sosiologian tutkimustulosta, joka on yhtä vankasti todistettu ja suoranaisesti sivuutettu. Median luoma kuva onkin usein päinvastainen verrattuna siihen, mitä suuronnettomuuden jälkeen tapahtuu.”

Nyt onkin oiva hetki vaihtaa näkökulmaa ongelmista vahvuuksiin ja siihen, mikä on hyvin. Tunnepöly vaikuttaa ratkaisevasti arkeen, koska se tarttuu etänäkin. Negatiivisten uutisten keskellä luovuus kapeutuu emmekä löydä ratkaisujakaan pulmiin. Myönteisyys sen sijaan auttaa näkemään uusia vaihtoehtoja. Myönteisen ilmapiirin edistäminen ei tarkoita sitä, etteikö myös mieltä vaivaavista asioista pitäisi puhua, mutta ratkaisukeskeisesti.

Huomiota vuorovaikutukseen

Johtamisessa on tärkeätä kysellä myös työntekijöiden kuulumisia ja tuntemuksia. Kun työkavereita kohdataan vain suunnitellusti etäkokouksissa, niiden sisällöt kapeutuvat liian tehtäväkeskeisiksi. Oheisviestinnällä on myös suuri merkitys. Siksi kokouksissa pitäisi panna kamerat päälle ilmeiden ja eleiden välittämiseksi, jotta ihmiset tietävät tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Yhteishengen nostattamiseksi kannattaisi pitää siis ” asiattomiakin” palavereita, jossa juotaisiin yhdessä kahvia tai vaikkapa käveltäisiin ulkona kuulokkeet korvissa lounastauon aikana. Samalla voitaisiin jakaa työhön liittyviä paineita, kokemuksia ja onnistumisia työkavereiden kanssa ja kysyä myös neuvojakin tarvittaessa. Samalla luonto automaattisesti rentouttaisi ja saisi hyvälle mielelle.

Myös ulkopuolisten asiantuntijoiden virikeluennot saattavat tuoda toivon tuulahduksen. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka webinaarien osanottajat ovat innostuneesti jakaneet kokemuksiaan ja kyselleet neuvoja oman apatiansa vähentämiseksi. Myös työn kehittämisideoita on sadellut jatkoon pohdittaviksi.

Jokainen voi myös itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Elämäämme ovat sanelleet perimä, elinolosuhteet, sattuma ja oma tietoinen toimintamme. Siksi kannattaa ottaa selvää, minkälaisia hiostajia olemme perineet menneestä, jotta pääsisimme niiden niskan päälle. Joku on liian kiltti, toinen taas täydellisyyden tavoittelija ja kolmas liian vahva ja tunteeton. Pessimistisyyskin on kantajalleen raskas taakka, koska silloin yhden ongelman ratkettua on edessä jo toinen. Siitäkin voi poisoppia.

kuva
Stressin ja suorituskyvyn välinen yhtälö sekä stressin tunnistaminen. (Ks. Manka M-L. 2015, Stressikirja, mistä virtaa? TalentumPro)

Kaikilla ajoilla omat murheensa

Ihmisillä on kaikkina aikoina huolensa. Varsin konkreettisesti olen havainnut sen tutkiessani sukuani. Omat murheeni asettuivat erilaisiin mittasuhteisiin, kun sain selville, että ukkini äiti Maria oli syntynyt pahimpana nälkävuonna 1868, jolloin kuoli noin 138 000 eli kahdeksan prosenttia maamme asukkaista. Maria synnytti ukkini Matin ”äpäränä” ja kuoli isorokkoon pojan ollessa viisivuotias.

Vanhempieni sukupolvi kärsi puolestaan pitkään sodasta. Isäni kutsuttiin asepalvelukseen vuonna 1939, se pitkittyi talvisodaksi ja vielä vuoden 1944 marraskuuhun, jolloin hänet vapautettiin haavoittumisen vuoksi. Sen jälkeenkin hän kävi omaa sotaansa unissaan ja valveillakin liikana alkoholin käyttönä.

Jos nämä aikaisemmat sukupolvet selvisivät vaikeista ajoista ja saivat rakennettua meille maailman onnellisimman maan, selviämme mekin. Onnistumme siinä yhdessä puhumalla toivon kieltä. Jo runsaasti yli miljoonaan suomalaiseen on istutettu toivon siru rokotuksin ja pian ovat vuorossa työikäiset.

Odotellessa voimme tehdä hyvää levittämällä myönteistä tunnepölyä ympärillemme tervehtimällä, kiittämällä, kehumalla ja kyselemällä kuulumisia. Mitä muuta keksit arkesi piristämiseksi?

Kirjoittaja: Marja-Liisa Manka

FT, YTM Marja-Liisa Manka, työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Tampereen yliopistosta ja on työskennellyt myös työhyvinvoinnin professorina ja kirjoittanut lukuisia kirjoja, mm. Työhyvinvointi yhdessä Marjut Mankan kanssa (2016), Stressikirja – mistä virtaa (2015) ja Työn ilo (2013). Tällä hetkellä on tekeillä tietokirja työnimeltään Elämänilo: tunne juuresi – vaikuta elämääsi. Hän on myös pidetty luennoitsija.

kuva

Julkaistu: 04/2021

Mitä mieltä olit artikkelista?

arvosana 1 arvosana 2 arvosana 3 arvosana 4 arvosana 5

LISÄÄ AIHEESTA

mainoskuva

PODCASTIT

mainos_376
mainos_444
mainos_382
mainos_439
mainos_451
mainos_458



Seuraa HR viesti
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prometalli »     proresto »     seatec »