mainos_808

Koulutus
Rekrytointi
Työympäristö (toimitilat)
Yrityskulttuuri

Kohtaanto - Kun työ tekijäänsä etsii

artikkelikuva: Kohtaanto - Kun työ tekijäänsä etsii

KUVA: RASTOR-INSTITUUTTI

Suomen työmarkkinat kärsivät taudista nimeltä Kohtaanto, jonka diagnoosi on, etteivät lukuisat avoimet työpaikat ja niitä hakevat ihmiset kohtaa toisiaan - ei synny sopivia 'matcheja' kuin Tinderissä konsanaan! Syyllisiksi ongelmaan on nimetty osaamisen ja työkyvyn vastaamattomuutta työnantajien tarpeisiin, työpaikkojen ja työntekijöiden sijaitsemista eri alueilla, palkkajoustojen puutteellisuutta sekä hyvinvointiyhteiskunnan kannustinloukkuja, joiden kannustavuus rohkaisee enemmän 'lonkan vetämiseen' kuin työn tekemiseen. Työmarkkinat kärsivät samanaikaisesti työvoimapulasta ja työttömyydestä, mikä on huono asia ja työmarkkinoiden paheneva ongelma, suoranainen sairaus.

Työmarkkinoiden ongelma on ollut tiedossa jo pitkään ja potilasta on yritetty auttaa eri keinoin. Ongelmaa ei kuitenkaan voi kokonaan parantaa, vaan parhaimmillaan vain lievittää sen oireita. Se onnistuu ETLA:n toimitusjohtaja Aki Kangasharjun mukaan "yksi askel kerrallaan ja useasta eri vivusta samanaikaisesti vääntäen". HR Viesti haastatteli Akia ja kahta muuta asiantuntijaa, Laboren johtaja, tutkimusprofessori Mika Malirantaa sekä Rastor-instituutin rekrytoivista koulutuksista ja rekrytointipalvelusta vastaavaa Marjo Heijaria, työmarkkinoiden Kohtaanto-ongelman syistä, kehityksestä ja hoitokeinoista.

Mistä Kohtaanto-ongelma johtuu?

Ongelma on syntynyt vuosikymmenien aikana ja syntipukeiksi on nimetty teknologiamurroksen aiheuttamaa osaamisvajetta, työn siirtymistä kasvukeskuksiin ja hyvinvointivaltion kannustinloukkuja. Ongelman sijaan voitaisiin Mika Malirannan mukaan puhua talouskehityksen aiheuttamasta ominaisuudesta. "Elämme kiihtyvän teknologiamurroksen aikaa, jonka seurauksena työpaikkoja tuhoutuu ja uusia tulee tilalle. Meillä on suuri joukko ihmisiä, joiden osaaminen ei sovellu uusiin tehtäviin eli vakansseihin. Työnantajat hakevat kuumeisesti uusia osaajia samalla, kun työntekijät miettivät, miten löytävät itselleen uudenlaisen työn. Työllisyyden tasoon vaikuttaa avoimien vakanssien ja työttömyyden muuttunut suhde. Mutta, onko se ongelma vai pikemminkin normaalin talouskehityksen ominaisuus?", kysyy Maliranta.

kuva
ETLA:n toimitusjohtaja Aki Kangasharju haluaa nostaa esiin työn alueelliseen siirtymään ja kannustimiin liittyvät syyt.
KUVA: ETLA

Aki Kangasharju haluaa nostaa esiin työn alueellisiin siirtymiin ja kannustimiin liittyvät syyt. "Uusi työ sijaitsee yhä useammin maantieteellisesti väärässä paikassa ja Suomessa on paljon varallisuutta kiinni asunnoissa, joiden arvo laskee kasvukeskusten ulkopuolella. Ei kannata myydä asuntoa tappiollisena ja muuttaa työn perässä kaupunkiin - ja mihin se ihminen kotoaan lähtisi? Sosiaalituki voi olla liian hyvä suhteessa uuteen palkkaan - kun palkka nousee, tuet vähenevät, eli progressiivinen verotus vähentää tulonlähteitä molemmista päistä. Sosiaaliturva aikaansaa sen, ettei työllistymisestä jää lisätuloa, eikä työn aktiivinen hakeminen ole kannattavaa. Ihmisiä on kannustinloukuissa, erittäin varovaisestikin arvioituna, reilusti yli satatuhatta" sanoo Kangasharju.

Mika Maliranta pitää 'optimaalista etsikkoaikaa' työnhaun osalta hyvänä asiana varsinkin, kun hakijoilla on korkeamman asteen koulutusta. "Se, että on paljon avoimia vakansseja ja työttömiä työnhakijoita, voi olla myös optimaalista. Työnhakijan ei kannata ottaa ensimmäistä paikka vastaan, varsinkin jos se ei vastaa osaamista ja koulutusta. Kannattaa tutkia työmarkkinoita ja olla hetken, vaikka vapaaehtoisesti työtön. Työnantajapuolella tulee miettiä kunnolla, millainen osaaja on paikkaan paras ja tutkia tarjontaa rauhassa. Kun on sata ihmistä jonottamassa, on optimaalista katsoa läpi 36,8 prosenttia, painaa mieleen kuka on paras ja palkata heti seuraava vastaantuleva, joka on vähintään yhtä hyvä kuin tuo alkuosan paras", määrittelee Maliranta.

Työnantajat saattavat kokea uusien osaajien rekrytoinnin riskinä ja voivat jopa pelätä lopullisten valintojen tekemistä. "Kun valmiita osaajia ei ole, työnantajat kokevat rekrytoinnin suurena riskinä. Uusissa rekrytoinneissa ollaan varovaisia, yritykset miettivät sekä resurssejaan kouluttamiseen että työn oppimiseen menevää aikaa. Työntekijän pitäisi olla heti valmis eikä nähdä potentiaalia, jonka saisi esiin kouluttamisella", kertoo Marjo Heijari, Rastor-instituutista.

kuva
Rastor-instituutin rekrytoivista koulutuksista ja rekrytointipalvelusta vastaavaa Marjo Heijarin mukaan työnantajat saattavat pitää uusia rekrytointeja riskeinä.
KUVA: RASTOR-INSTITUUTTI

Millä Kohtaanto-ongelmaa voi hoitaa?

Työmarkkinoiden Kohtaanto-ongelman hoitokeinot johtavat sen syihin. Asiantuntijamme tuovat esiin uudelleenkoulutuksen, alueellisen liikkuvuuden parantamisen, kannustimien kehittämisen ja aikakautemme digitaaliset mahdollisuudet. Ongelma tulee diagnosoida, eli määritellä kunnolla, jotta siihen löydetään toimivat ratkaisut. "Kun keskustelun painopiste on työllisyyspuoli, haetaan ratkaisuja työpaikan vastaanottamisen kannustamisesta eli luodaan painetta vastaanottaa työ työttömyysturvaa heikentämällä. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että tuottavuuden kasvu on työllisyyden kasvua tärkeämpää. On oltava korkealaatuisia työpaikkoja, jotka täytetään teknologian hallitsevilla työntekijöillä. Tällöin he työskentelevät vakansseilla, missä heidän osaamisensa on parhaassa käytössä. Ei ole kansantaloudellinen etu, että korkeasti koulutetut menevät vaan johonkin työhön, jotta työllisyystilastot näyttävät paremmilta", muistuttaa Maliranta.

Aki Kangasharju keskittää ratkaisut, samoin kuin syyt, kahteen olennaiseen asiaan: kannustimiin ja kasvukeskuksiin rakentamiseen. Korkeasti koulutetuilla Kangasharjun mukaan ei ole juuri Kohtaanto-ongelmaa, koska he työllistyvät hyvin. Hänen mukaansa avoimien työpaikkojen ja työvoimapulan yhteiselo keskittyy vähemmän koulutettuihin. "Tarvitaan radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia ja uudistuksia, etenkin vähän koulutettujen kannustimiin. Niiden avulla työn tekeminen täytyy tehdä välttämättömäksi, ja jos työ ei tuo riittävästi palkkaa, on tilannetta autettava sosiaaliturvalla tai tulonsiirroilla. Myös vahvaa rakentamista pääkaupunkiseudulle ja kasvukeskuksiin täytyy jatkaa, jotta asumisen hinta saadaan kohtuulliseksi. Asumistuen jatkaminen on niin ikään tärkeää, jotta kasvukeskuksilla voi elää pienemmälläkin palkalla", sanoo Kangasharju.

Kohtaanto-ongelman alueellinen aspekti on Mika Malirannan mukaan tasapainottelukysymys: ”Taloudellisia perusteita on paljon sille, miksi syrjäseuduilta kannattaa siirtyä keskuksiin, joissa työpaikkoja luodaan. Ei kuitenkaan ole kenenkään etu, jos se tapahtuu maksimaalisella nopeudella. Olen muuttanut näkökulmaani aluepolitiikkaan aikaisempaa ymmärtäväisemmäksi - alueellisen liikkuvuuden edistäminen, muiden toimien ohella, on toki tärkeää. Haitallisia veroja kuten varainsiirtoveroja täytyy poistaa, mutta samalla panostaa oikeanlaiseen koulutukseen. Voi olla, että julkisen talouden tasapainottamiseksi, täytyy kannustaa työn vastaanottamista joidenkin sosiaalitukien leikkaamisen kautta. Samalla täytyy seurata ja arvioida, kuinka paljon leikkauksia on tarpeen tehdä. Kyse on sen verran karvaasta lääkkeestä, ettei sitä kannata ottaa muuta kuin riittävän tiukan paikan tullen”, kertoo Maliranta.

kuva
Lähde: ETLA via Macrobond & TEM, StatFin

Marjo Heijari on huomannut digitalisoitumisen jo vaikuttaneen alueelliseen ongelmaan, mutta peräänkuuluttaa työnantajapuolen ennakointia osaamistarpeen osalta ja tiedustelee, onko tekoälyä osattu hyödyntää riittävästi. ”Korona-aikana on toteutettu paljon rekrytoivia koulutuksia etänä ja huomattu, miten moni työ onnistuu etänä. Etätyön lisääntyminen on oman kokemukseni mukaan parantanut työllistymistä. Työtä voidaan tarjota myös pidemmän työmatkan päästä tuleville, kun työpaikalle ei tarvitse matkustaa joka päivä. Yritysten olisi myös osattava ennakoida tarpeensa paremmin, jotta osaajat ehditään löytää ja kouluttaa. Voimme olla yritysten apuna etsimällä merkkejä tulevaisuuden tarpeista ‘matchaamalla’ työnantajia ja työntekijöitä tuloksellisesti yhteen, kuten Tinderissä”, sanoo Heijari.

Ketä kannattaa kouluttaa?

Kohtaanto-ongelma ilmenee, kun työantajien tarve ja työn hakijoiden osaaminen ja potentiaali eivät kohtaa toisiaan. Koulutus auttaa osaamisvajeeseen, mutta sen sisällön on kohdattava täydellisesti kohderyhmien tarpeet. Yhteiskunnan varoilla ei kannata tehdä yleissivistävää koulutusta, ainakaan jo korkeasti koulutetuille. ”Spesifi uudelleenkoulutus on yksi ratkaisu pidemmällä aikavälillä, mutta nykyinen aikuiskoulutusmalli toimii huonosti. Siinä yhteiskunta antaa ilmaista koulutusta ihmisille, jotka eivät siitä hyödy. Ainoa taho, jota kannattaa yhteiskunnan varoilla kouluttaa, ovat peruskoulupohjalla aikuiskoulutukseen menevät ’parikolmekymppiset’ – heillä on työuraa tarpeeksi jäljellä, jotta voivat tienata uudella osaamisellaan verotuloja yhteiskunnalle ja palkkaa itselleen. Meillä on vuosittain aivan liikaa ihmisiä aikuiskoulutuksessa, joka on täysin tehotonta”, tykittää Aki Kangasharju.

Malirannan mukaan koulutus on kulttuurisesti tärkeää ja itseisarvo sinällään, mutta komppaa Kangasharjua erityisesti korkeasti koulutettujen osalta.

kuva
Laboren johtaja, tutkimusprofessori Mika Malirannan mukaan koulutus on myös kulttuurisesti tärkeää ja itseisarvo sinällään.
KUVA: LABORE

”Korkeakouluissa opetetaan valmiuksia uusien asioiden oppimiselle eikä siihen teknologian murros iske niin pahasti. Esimerkiksi paperiteollisuus, jossa työskentelevät paperityöntekijät, ovat äärimmäisen osaavia ja tuottavia, mutta osaaminen ei muutostilanteessa transformoidu nopeasti uudeksi osaamiseksi kuten insinööritieteessä. On helppo sanoa, että koulutukseen täytyy panostaa, mutta olennainen kysymys on, että miten. Koulutus on itseisarvo, mutta samalla suuri investointi. Kun olemme niukkojen voimavarojen kanssa tekemisissä, ei ole yltiöpäisesti varaa siihen, että korkeakoulutetut jatkavat opiskelua ja opettelevat vielä sen kahdeksannen kielen eli vanhan latinan julkisilla varoilla”, muistuttaa Maliranta.

Korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelupaikkojen määrää tulisi molempien mielestä lisätä, jotta ihmiset saadaan mahdollisimman nopeasti opiskelemaan samalla, kun opiskeluajan pituutta täytyy saada lyhemmäksi. Koulutustaustasta riippumatta, osaamisen kehittämisellä ja siitä tietoiseksi tulemisella on voimaannuttava vaikutus, jonka Marjo Heijari näkee työssään päivittäin. ”Työttömyys on monelle siihenastisen elämän suurin tragedia. Rekrytoiviin koulutuksiin tulevat työnhakijat saattavat olla menettäneet uskonsa työllistymiseen. Kun sitten yhdessä sanoitetaan osaamista ja kokemusta, saadaan haastatteluja yrityksiin ja lopulta työpaikat niiden kautta, näkyy se ihmisten olemuksessa, ilmeessä ja jopa ryhdissä. Ihmiset löytävät itsensä ja saavat luottamusta kykyihinsä. Koulutus on aivan ytimessä, koska ongelman nimi on juuri se, etteivät työnantajien tarpeet ja ihmisten osaamispotentiaali vastaa toisiaan. Usein tulee mieleen, että voi ei, millaista haaskausta! Tällaisia tyyppejä on täällä työttömänä ja uutisissa puhutaan pahenevasta työvoimapulasta – siis mitä ihmettä”, huudahtaa Marjo Heijari lopuksi.

Teksti: Hetamari Woods

Julkaistu: 02/2022

Mitä mieltä olit artikkelista?

arvosana 1 arvosana 2 arvosana 3 arvosana 4 arvosana 5

UUSIMMAT

mainos_796
mainos_815
mainos_822
mainos_835



Seuraa HR viesti
PubliCo B2B mediat:
enertec »     HR viesti »     kita »     prointerior »     prometalli »     proresto »     seatec »